Arki 4- ja 3-vuotiaiden poikien kanssa on ihanan seesteistä ja rauhallista, kun pojat ovat nukkumassa. Arkiruokarumba on välillä yhtä sujuvaa kuin Suomen kevät. Meidän lapset ovat joka ikisessä asiassa toistensa vastakohdat. Kuopuksen toivoessa pizzaa esikoinen yökkii ajatukselle. Esikko rauhoittuu ja pyytää sushia ja nuorempi hyperventiloi kyynelten virratessa. Me ollaan panostettu, luovutettu ja monesti menty sieltä mistä aita on matalin. Toisinaan saatan pohtia, että jos vaan sit hörpittäis aina smoothieta kun se sattuu olemaan ainoa ei-polarisoiva ruoka.
Kaaos. Suunnitelma.Selviytyminen. Muksumme tuskin poikkeavat muista. Heitä ei luontaisesti kiinnostanut parsakaali, lehtikaali tai salaatin lehdet, sana kastike on ajoittain ehdoton yäk ja padan voi työntää syvälle … takaisin uuniin kiitos. Pyro-ohjelma päälle ja antaa palaa. Tässä nyt sitten meidän vinkit ruokakriisien selättämiseen.
1. Välipalat. Eli jokin pieni naposteltava, joka pitää hetken tyytyväisenä ja sammuttaa pikkunälän tai rauhoittaa kiljuvaa nälkää. Tämä on meillä monesti porkkana- kurkkutikut tai omenalohko- variaatio. Pitää kiireisenä ja antaa vanhemmalle sen ekstra 2 minuuttia muistaa että on “strong independent woman” tai mitä lie mantraa itsellesi toistatkaan.
2. Maistamissopimus. Tästä kuulin paljon ennen kuin se oli meillä ajankohtainen ja pidämme nyt kiinni siitä kuin viimeisestä oljenkorresta. Se toimii meillä niin, että lapsi maistaa itse ison puraisun, sen jälkeen annamme asian olla ja lapsi jatkaa monesti itse syömistä tai sitten ei.
3. Esimerkki. Meillä kotona on alusta asti toiminut se, että syödään kaikki samaa ruokaa. Esikoisen kohdalla kokeiltiin purkkiruoan tarjoamista vaihtelevalla menestyksellä, kuopuksen kohdalla se ei enää toiminut. Muutenkin tajusin, että yhden ruoan tekeminen kaikille on myös käytännöllisempää. Lapsilla on luontainen mieltymys tuttuihin asioihin. Jotta ruoasta voi tulla tuttua, sitä on oltava riittävän usein tarjolla. Tähän perustuu myös suositus tarjota kaikkea (sinnikkäästi) monipuolisesti.
4. Tarinoi. Koska taapero ja leikki-ikäinen on epärationaalinen ihmisen raakile, niin loogiset selitykset ruoan hinnasta ja Afrikan lapsista eivät toimi meillä. Sen sijaan poikiimme tehoaa huomattavasti paremmin leikkimislupa ja tarinointi ruoan taikuudesta. Kuorista ja pinaatin lehdistä saa vitamiineja, eli supervoimia, ei tule kipeäksi vaan vahvaksi ja rohkeaksi!
Puolisen vuotta sitten luovutin parsakaalin kanssa, kunnes poikani näkivät kylässä 1- vuotiaan TUHOAMASSA hetkessä kukkurallisen kulhon vihreää kummajaista. Syntyi jättiläisleikki ja hetkessä lapset ja aikuiset pöydän ympärillä rouskuttivat jättiläismäiseen tapaan “puita” äänekkäästi mässäillen ja ilmeillen.
5. Ulkoista arkiruokarumba. Tätä me käytetään noin kerran viikossa, ulkoistetaan ruokavastuu vuoroin kaveriperheen kanssa. Tää on useammasta syystä loistavaa: lapset ja aikuiset saavat kukin omaa leikkiseuraa, syödään jotain mitä kotona ei ehkä syödä ja epäilyttävä ruoka-aine voi olla kaveriperheessä pidetty ja lapsi näkee hyvää esimerkkiä.
6. Kätyrit käyttöön. Kaikki mahdollinen mistä ei seuraa mahdotonta sotkua keittiössä on sopivaa puuhaa lapselle oli se sitten kuivattujen papujen huuhtelu, kurkun paloittelu, leivän voitelu, smoothie kannuun ainesten tiputtelu tai pöydän kattaus. Meidän muksut suhtautuvat vähemmän epäilevästi ruokaan, kun ovat osallistuneet sen valmistamiseen.
7. Kid’s choice. Aikoja sitten saatoin kysyä muksuilta mitä halusivat syödä seuraavaksi ja vastaukset vaihtelivat : ‘emmäätiiä’ ja ‘jätskiä’ -välillä. Silloin siirryttiin siihen, että tarjoan kaksi vaihtoehtoa kerrallaan: ‘peruna, pasta vai riisi?’, ‘tomaattimömmö (ks.8), curry vai mitäjääkaapistalöytyy?’. Näihin saan aina riittävän hyvän vastauksen.
8. Horror-sanat. Meillä on keväällä alkanut vaihe, jonka vuoksi vältämme tiettyjä sanoja keittiössä. Kastike on yksi näistä sanoista. Mitä- ikinä- teetkin- vältä- meillä- tätä- sanaa! Joskus ruoka ei ole ongelma vaan sen nimi. Kastike maistuu superhyvin kunhan sitä kutsuu mömmöksi, padaksi tai sörsseliksi.
9. Temput. WhatsUpMom’s -videolla joskus oli puhetta siitä miten kaikki ruoat maistuvat paremmin kun niihin iskee koktailtikun! Me ollaan joskus isketty niitä drinkkisateenvarjojakin ja ajavat saman asian. Samaan luokkaan menevät myös kauniisti viimeistellyt ruoat kuten panda-sashimit, joita tuskin jaksaa tehdä useammin kuin kerran elämässä, mutta se on vain esimerkki siitä, miten ruoan asettelulla voi vaikuttaa sen suosioon.
10. Luovuta. Jos ei nyt kelpaa, ehkä joskus. Eihän me aikuisetkaan tykätä kaikista mauista, eikä meidän lastenkaan tarvitse. Joihinkin makuihin oppii matkan varrella, toisiin ei koskaan. Kts kohta kolme. Joskus dramaattisen yökkimiskohtauksen jälkeen on ihan hyvä pitää pieni tauko niin äidille kuin lapselle. Yököttävän ruoka-aineen tarjoaminen heti traumaa seuraavana päivänä ei ole sinnikkyyttä, vaan uhkarohkeaa.
Aino Sihtola says
Voi miten osuvia vinkkejä! Ihana sivusto, hienoa työtä naiset 🙂 Sanotaanko että tämä postaus tuli kyllä hyvään aikaan, esikoisella 3v menossa todella haastava vaihe ruoan kanssa ja pian mukaan tulee myös vauvan ruokarumba.
Siis kuinka en ole tajunnut, että meilläkin on selkeästi horror -sanoja! Pitää myös paikkansa, että lapsi harvemmin osaa päättää mitä haluaa. Pari vaihtoehtoa riittää. Tuo esimerkin voima on myös vahva, voi kun mekin saataisiin jokin kaveriruokaperhe! 🙂
Tässä aiheeseen pari meillä käytössä olevaa vinkkiä: 1. Hyödynnä pahin nälkä. Ihan oikeasti. Olen kurja mutsi, mutta käytän häikäilemättä hyväksi kiljuvaa nälkää. Törkkään kouraan ei-niin-lemppareita ensiavuksi. Tämä on myös hyvä hetki saada maistamaan uutta, kun nälän takia pikkumiehen makututka ei ole aivan niin tarkka 😀 2. Piparimuotit. Menee tuonne temppu-kategoriaan. Joskus myös strösseli viimeisenä oljenkortena. 3. Uhkailu ja kiristys. Loppuun kulutettuja – lupaan vähentää ja käyttää näitä muita vinkkejä enemmän xD
Elena says
Kiitos kommentistasi ja ihanasta palautteestasi Aino! Meillä helpotti kun tajusimme välttää noita horror-sanoja ja nyt koko lähipiirini käyttää kastikkeen sijaan nyt jotain paljon ällöttävempiä nimityksiä. Olipa hyvä vinkki, että kannattaa hyödyntää pahimpaa nälkää! Pitääkin pitää mielessä 🙂
-Elena