Hei wau! Joku on vihdoinkin kirjoittanut kirjan, jota olen itse kaivannut jo vuosia. Jännittää, onkohan se kamalan teoreettinen step-by-step ohjekirja siitä, miten en koskaan ole riittävän hyvä vegaani? Avaan kirjan, selaan sivu-sivulta ja jossain puolivälin tienoilla huomaan, että kiihkoilu on jäänyt tästä kokonaan pois. Tulee ihan mukava ja iloinen olo, täähän on loistava kirja, jota kehtaa lukea päivän valossa!
Vegaanimuksut- opaskirja lapsiperheille (Into Kustannus) on Anniina Ljokkoin lempeä ja kutsuva kirja kaikille, joita vegaaniruokavalio kiinnostaa tai ihmetyttää. Opaskirja on toki tarkoitettu ensisijaisesti lapsiperheille, mutta se sopii mielestäni laajemmallekin yleisölle. Lukiessani huomasin tekeväni listaa henkilöistä kenelle haluan tätä kirjaa lainata vaikkapa viikonlopuksi. Listan etupäässä on terveydenhoidon ammattilaisia, joille vegaani-buumi näyttäytyy haasteena ja ravitsemuksen rajoitteena. Kirjan myötä sekasyöjäkin voisi ajatella, että hei; on sittenkin ihan ok olla vegaani.
Opaskirja on helposti lähestyttävä, realistinen ja kannustava. Erityisen mieleenpainuvia olivat tarinat erilaisista ihmisistä elämän eri vaiheissa. The Smiths yhtyeen inspiroimana Antti Nylén ryhtyi kasvissyöjäksi 90-luvulla, kauan ennen kauramaitoja ja nyhtökauraa. 17-vuotiaan teinikapina pisti perheenkin kohtaamaan kysymyksiä eläinten kohtelusta, mikä johti siihen, että koko perheestä tuli kasvissyöjiä. Muutama vuosi eteenpäin ja Nylén julistautui vegaaniksi, jolloin ruokavaliosta karsiutuivat loputkin eläinperäiset tuotteet.
Nykypäivän vegaanille siirtymä sekaruokavaliosta on huomattavasti helpompi. Siihen vaikuttaa kaupan laajentuneen valikoiman myötä myös netin ja kirjallisuuden tarjoama tietopankki täynnä reseptejä ja ravitsemustietoa. Kirjassa listataan hyviä proteiinin ja rasvan lähteitä sekä painotetaan D- ja B-vitamiinien saantia. Näiden lisäksi Vegaanin ruokavalioon tarjotaan hyviä raudan, kalsiumin ja jodin lähteitä. Mainitaan vieläpä vegaaneille soveltuva Veg1 monivitamiini, joka onkin useille tuttu.
Vegaanimyyttien kumoamiseen on kutsuttu laillistettu ravitsemusterapeutti Lotta Pelkonen. Raskauden, imetyksen ja lapsiperheen ravitsemusta kommentoivat puolestaan vegaaniravitsemuksen asiantuntija Johanna Kaipiainen, terveydenhoitaja ja imetysneuvoja Karla Loppi, sekä Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogerholm. Kirjaan on haastateltu myös kaupunginvaltuutettu ja ympäristöasiantuntija Leo Straniusta, joka on puhunut veganismin puolesta jo vuosia ja hänen 2016 aloitteesta käynnistyi vuoden mittainen kokeilu vegaaniruoan tarjoamisesta kahdessakymmenessä päiväkodissa Helsingissä.
Vegaaninen ruokavalio kuulostaa alkuun liian hankalalta ja yksipuoliselta, vaikka moni vegaani kokee nyt käyttävänsä huomattavasti monipuolisemmin kasvikunnan tuotteita. Kirjasta saakin eniten irti henkilö, jota kutkuttelee veganismi mutta epäröi harppausta. Tai henkilö joka on jo vegaani ja toivoo lapsensakin olevan, mutta on sen sopivuudesta epävarma. Vegaanista elämäntapaa onkin helpointa lähestyä tiedon kautta ja luottaa siihen, ettei ravitsevan ruoan koostaminen ole rakettitiedettä. Karla Loppi neuvookin lapsiperheitä ihanasti: “Enemmän iloa vauvavaiheessa kokee, kun menee siitä, missä aita on matalin, nauttii kivoista asioista ja ajattelee rasittavista, että katsotaan, miltä asiat parin viikon päästä näyttävät”.