Soijarouhe asettaa haasteensa ruoanlaitossa, sillä siihen on tartutettava tapreeksi makua. Hyvä kasvisfondi on tähän asti ollut soijarouheruoissa olennainen osa. Pienen lapsen kanssa suolan käyttö ruoanlaitossa jäi lähes kokonaan, ellei satu päivä jolloin jaksan tehdä paria erilaista ruokaa. Kahden ruoan valmistaminen ei ole kovin käytännollistä paristakin syystä. Lapsi luultavasti havittelee lisää minun lautaseltani, enkä jaksa arvioida määriä niin tarkkaan. Kuka syö lisää tänään, entä huomenna? Missä rasiassa on suolaton? Pitääkö rasiat merkitä vai muistaako mieskin? Kaikista helpointa on elää arkea niin, että kaikki syövät samaa ruokaa ja omalle lautaselle ripotellaan ekstroja, jos näille on tarve. Vähemmän säätöä.
Soijarouheeseen on saatava tarpeeksi makua, mutta pari helppoa kikkaa toimii aina. Huomaan, että olen itsekin tottunut suolattomaan ruokaan ja välillä kyläilessä ruoka tuntuu jopa tuskallisen suolaiselta. On tullut konkreettisesti huomattua, miten tämä on niin vahvasti tottumiskysymys. Varsinkin liha- ja juustoruoat sisältävät runsaasti suolaa, ja onkin tyypillistä että näitä runsaasti käyttävät ihmiset ovat tottuneet paljon suolaisempaan makuun. Kotona kokkaan vähän yli 1v ikäiselle, ja edelleen teen suolattomana. Ikä on tuonut sen edun, että kun olemme esimerkiksi ulkona syömässä, satunnainen normaalisuolainen ateria ei haittaa. Raskalaisia nyt lautaselle silti ei päädy.
Mikäs nyt tässä soijarouhesoosissa sitten on, kun se on niin erilaista? Ennen minulla oli tapana turvottaa soijarouhe kasvisliemessä etukäteen ja lisätä se sitten kastikkeisiin. Kun kasvisliemi jäi pois, makua oli jostain saatava. Sen sijaan että soijarouheen turvottaa pelkässä vedessä, se imee pannulla sipulista, mausteista ja kaurakermasta makua. Omalle lautaselle voi ripotella hiukan yrttisuolaa, mutta itse en tätä edes kaipaa! Suosikkilisäni tähän ruokaan on ravintohiivahiutale, mutta tämä on täysin vapaaehtoinen, eikä poisjättäminen pilaa lopputulosta. Sen sijaan, älä missään nimessä unohda tuoretta tilliä ja ruohosipulia. Trust me, olennainen osa makuelämystä. Mausteita tähän ei tule liikaa, vaikka kokonainen teelusikka voi tuntua paljolle. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole ”tulista tai mausteista” joten uskallat hyvin tarjota pienellekin.
Vinkki: tilliä ja ruohosipulia voi pillkoa pieniin minigrip pusseihin ja sujauttaa pakkaseen. Pakkasesta näitä voi lisäillä suoraan ruokiin jossa ne sulavat nopeasti. Must have- meidän pakkasessa.
Soijarouhe on tehty soijasta, ja näin ollen sitä voi lapselle tarjota 7kk alkaen. Tämän voi hyvin soseuttaa hienompijakoiseksi, mutta oma poika on aina vedellyt nyrkkityylillä ruokaa, kun ei vielä lusikka kiinnostanut. Edelleen suosii tosin tätä tekniikkaa. Koin, että fussiili pasta oli kaikista helpoin aloittelevalle ruokailijalle. Tästä ohjeesta riittää neljälle, mutta minä mieheni ja 1v saamme pannullisen kastiketta tuohttua myös kolmistaan. Jos tunnistat itsessäsi santsaajan, tekisin ekstraa.
- Spagettia tai muuta pastaa
- 200g pilkottua sipulia
- 2.5dl kaurakermaa
- 2dl soijarouhetta
- n. 1dl vettä
- 1tl sipulijauhetta
- 1tl valkosipulijauhetta
- ¼tl mustapippuria
- 3rkl ravintohiivahiutaleita
- Runsaasti tuoretta tilliä ja ruohosipulia
- Keitä pasta paketin ohjeen mukaan.
- Kuullota sipulia ja mausteita öljyssä kunnes sipuli on kypsää.
- Lisää joukkoon kerma ja sekoittele minuutin ajan, lisää sitten soijarouhe.
- Anna soijarouheen turvota kermassa ja lisää lopulta vettä noin 0.5dl kerrallaan kunnes koostumus on sopiva. Kuumenna seoitellen noin 5-10min jotta soijarouhe kypsyy.
- Lopuksi lisää ravintohiivahiutaleet, tuore tilli ja ruohosipuli.